Ilmastokasvatus

Tällä sivulla esitellään ensin yleisesti ilmastokasvatusta, sen jälkeen keskitytään käsittelemään varhaiskasvatuksen ilmastokasvatusta, sen tavoitteita sekä erityispiirteitä. Sivun lopusta löytyy lähdeluettelo sekä kiinnostavia linkkejä aiheesta.

Ilmastokasvatus on yksi ympäristö- ja kestävän kehityksen kasvatuksen osa-alueista

Suomen ilmastopaneeli määrittelee ilmastokasvatuksen ympäristö- ja kestävän kehityksen kasvatuksen osa-alueeksi, jossa oppija ohjataan kestävään elämäntapaan. Kestävä kehitys -käsitettä on määritelty eri tavoin. Yksi kuuluisimmista on YK:n Brundtlandin komission vuoden 1987 määritelmä: ”Kestävä kehitys on kehitystä, joka tyydyttää nykyhetken tarpeet viemättä tulevilta sukupolvilta mahdollisuutta tyydyttää omat tarpeensa.” ^[↓]

Yleisesti käytetyssä kestävän kehityksen määritelmässä on seuraavat ulottuvuudet: ekologinen, taloudellinen, sosiaalinen ja kulttuurinen kehitys. Ekologisesti kestävän kehityksen ulottuvuuden mukaan luonnonvarojen käyttöä ja elämäntapaa tulisi muuttaa ympäristöystävällisemmäksi. Taloudellinen kestävyys on tasapainoista kasvua, joka ei perustu ylivelkaantumiseen tai luonnonvarojen tuhlaamiseen. Sosiaalisesti kestävän kehityksen ulottuvuudessa keskeistä on oikeudenmukaisuus ja hyvinvoinnin edellytyksien siirtyminen sukupolvelta toiselle. Kulttuuriseen kestävyyteen kuuluu vahvistaa erilaisten kulttuuristen ryhmien identiteettiä ja elinvoimaisuutta. ^[↓] Viime aikoina on laadittu kestävän kehityksen malleja, joissa ekologinen ulottuvuus korostuu. Tästä esimerkkinä Kate Raworthin Donitsimalli.

Kestävän kehityksen kasvatus voidaan puolestaan määritellä kasvatuksen näkökulmaksi, jossa elinikäisen oppimisprosessin kautta oppijoiden arvot, tiedot, taidot ja toiminta muuttuvat kestävän kehityksen tavoitteiden mukaisiksi. ^[↓]

Ympäristökasvatus ja kestävän kehityksen kasvatus määritellään joskus synonyymeina, toistensa osa-alueina tai melko erillisinäkin kasvatuksen osa-alueina. ^[↓]. Ympäristökasvatuksen ja kestävän kehityksen kasvatuksen tavoitteet ovatkin samankaltaiset, mutta painotuksissa on pieniä eroja. Ympäristökasvatus painottaa eritysesti ekologista ulottuvuutta. ^[↓] Suomalaisissa opetussuunnitelmissa on siirrytty 2000-luvulla käyttämään enemmän kestävän kehityksen käsitettä. Näiden kahden käsitteen lisäksi käytössä on myös muita termejä, kuten kestävyyskasvatus, ekososiaalinen kasvatus, luontokasvatus sekä ympäristökasvatuksen tiettyjä osa-alueita painottavia käsitteitä ulkona oppimisesta ilmastokasvatukseen ja biodiversiteettikasvatukseen. Lukuisista termeistä ei kannata ahdistua. Pääasia, että ympäristökasvatusta toteutetaan suunnitelmallisesti ja monipuolisesti. Sopivan käsitteen voi myös valita tilanteen ja yhteyden mukaan. ^[↓]

Kestävän kehityksen toimintaohjelma: Agenda 2030

Kaikkien maailman maiden kestävän kehityksen työtä ohjaa vuonna 2015 YK:ssa sovittu globaali kestävän kehityksen toimintaohjelma, niin sanottu Agenda 2030. Se sisältää 17 tavoitetta, jotka maiden tulisi yhdessä saavuttaa vuoteen 2030 mennessä. Yksi tavoitteista, tavoite 13. on ”Ilmastoteot” eli toimia kiireellisesti ilmastonmuutosta ja sen vaikutuksia vastaan. Kestävän kehityksen tavoitteet ovat samat kaikille maailman maille, ja vastuu tavoitteiden saavuttamisesta on maiden hallituksilla. Osana ohjelmaa hallitukset ovat sitoutuneet laatimaan kansallisen suunnitelman keinoista saavuttaa Agenda 2030 tavoitteet, ja raportoimaan toimeenpanotyön edistymisestä YK:lle. ^[↓]

Agenda 2030 tavoitteet ovat vaikuttaneet myös Varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden 2018 laadintaan ^[↓].

YK:n Agenda 2030 tavoitteet

Unescon Agenda 2030 ilmastotekojen oppimistavoitteet

Unesco eli YK:n kasvatus-, tiede- ja kulttuuri -järjestö on laatinut Agenda 2030 tavoitteista kansalaisten oppimiseen liittyvät tavoitteet. Oppimistavoitteita lähestytään kolmen osa-alueen kautta, tiedollisten, sosiaalisemotionaalisten sekä käyttäytymiseen liittyvien tavoitteiden kautta. ^[↓] Unescon oppimistavoitteita ei ole asetettu erikseen eri ikäryhmille. Tavoitteet ovat yleisesti kaikille kansalaisille. Unescon mukaan tavoitteisiin pääsemiseksi jokaisen täytyy tehdä osansa, hallitusten, yksityisen sektorin, kansalaisyhteisöjen sekä jokaisen yksilön ympäri maailman ^[↓]. Tästä pääset tarkastelemaan englannin kielellä alkuperäisiä Unescon kaikkien kansalaisten oppimiseen asetettuja tavoitteita. Ilmastonmuutokseen liittyvät tavoitteet ovat tavoite numero 13. Nämä Unescon tavoitteet on otettu huomioon myös Varhaiskasvatuksen ilmasto-oppaassa laadituissa ilmastokasvatuksen tavoitteissa.

Pääkaupunkiseudun Kierrätyskeskuksen verkkosivuille on laadittu Kestävän kehityksen tavoitteista varhaiskasvatukseen soveltuva verkkomateriaali, Palloässät.

Ilmastokasvatus

Ilmastokriisin edetessä on huomattu tarvetta ilmastokasvatuksen erityiseen huomioimiseen osana ympäristö- ja kestävän kehityksen kasvatusta. Ilmastokasvatuksella tarkoitetaan ilmastonmuutokseen liittyvää oppimista ja opettamista. ^[↓] Ilmastokasvatuksella etsitään keinoja ilmastopäästöjen vähentämiseen ja ilmastonmuutokseen sopeutumiseen ^[↓]. Ympäristökasvatuksessa aiheita voidaan tarkastella hyvinkin paikallisesti, kuten lähiympäristöä tutkittaessa. Ilmastonmuutos ilmiönä sen sijaan koskettaa koko maailmaa ja globaalin näkökulma onkin oleellinen ilmastokasvatuksessa. ^[↓]

Viime vuosina Suomessa kouluopetuksen puolella ilmastokasvatusta on ruvettu hiljalleen ottamaan osaksi opetusta. Vuoden 2014 perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa ilmastonmuutosta ilmiönä esitellään vain ympäristöopissa, biologiassa ja maantiedossa. Lähes kaikkien oppiaineiden sisältöihin kuuluu kuitenkin kestävän elämäntavan teemoja, joten opetussuunnitelman voidaan nähdä kannustavan myös ilmastoaiheiden käsittelyä muidenkin aineiden näkökulmasta. ^[↓] Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet ^[↓] ei mainitse ollenkaan ilmastonmuutosta tai ilmastokasvatusta, mutta tukee aiheen käsittelyä, sillä kestävä kehitys ja kestävä elämäntapa mainitaan asiakirjassa moneen otteeseen.

Ilmastokasvatus varhaiskasvatuksessa

Varhaiskasvatus luo pohjan lapsen myöhemmälle oppimiselle, kasvulle ja kehitykselle. Myös varhaiskasvatuksen ilmastokasvatus luo pohjaa lapsen myöhemmälle ilmastotiedon oppimiselle. Pienten lasten ilmastokasvatuksessa painotus ilmastotieteen opetukseen on vähäisempi. Ilmastokasvatus rakentuukin arjen toimintaan, aikuisten näyttämään malliin ja ohjaukseen sekä yhteiseen keskusteluun myönteisessä ja turvallisessa ilmapiirissä.

Ilmastokasvatus varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa 2018

Vaikka ilmastokasvatus tai ilmastonmuutos eivät sanoina esiinny varhaiskasvatussuunnitelmien perusteissa 2018, suunnitelmallinen ilmastokasvatus on kuitenkin perusteltua. Varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa käsitellään moneen otteeseen kestävän elämäntavan välittämisen merkitystä ja ilmastokasvatus nähdään yhdeksi kestävän kehityksen kasvatuksen osa-alueeksi. Kestävä kehitys nostetaan esille varhaiskasvatuksen tavoitteissa, arvoperustassa ja jopa määritellessä käsitteen ”kasvatus” merkitystä ^[↓]. VASU korostaakin kestävän elämäntavan huomioimisen merkitystä läpileikkaavasti kaikessa toiminnassa. Vastuullinen suhtautuminen luontoon ja ympäristöön ilmentyy arjen valinnoissa ja toimissa ^[↓]. VASUn mukaan ympäristökasvatuksen tavoitteena on vahvistaa lasten luontosuhdetta ja vastuullista toimimista ympäristössä sekä ohjata heitä kohti kestävää elämäntapaa. Lasten kanssa harjoitellaan kestävän arjen taitoja päivittäisissä askareissa. Samalla lapsia ohjataan kiinnittämään huomiota tekojen vaikutuksiin. VASUn ^[↓] sanoin: ”Arjen valinnoilla ja toimilla ilmennetään vastuullista suhtautumista luontoon ja ympäristöön.”

Myös Suomen lainsäädäntöön pohjaten ilmastokasvatus on perusteltua. Varhaiskasvatuksen järjestämistä ohjaavat velvoitteet perustuvat Suomen lakeihin ja asetuksiin sekä Varhaiskasvatussuunnitelman perusteisiin ^[↓]. Varhaiskasvatuksen järjestämisessä on otettava huomioon myös velvoitteet, jotka tulevat kansainvälisistä sopimuksista, joihin Suomi on sitoutunut. Suomi on osana Euroopan unionia sitoutunut Pariisin ilmastosopimukseen ^[↓]. Ilmastolain tavoitteena on varmistaa Suomea sitovien sopimuksien sekä velvoitteiden täyttyminen, jotka johtuvat Euroopan unionin lainsäädännöstä. Lain tavoitteena on vähentää ihmisten aiheuttamia kasvihuonepäästöjä ilmakehään, hillitä kansallisin toimin ilmastonmuutosta ja sopeutua siihen. ^[↓] Suomea sitoo myös kansainvälisesti solmitut YK:n kestävän kehityksen tavoitteet, niin kutsuttu Agenda 2030, joka myös mainitaan VASUssa ^[↓]. YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden 13. tavoite on ”ilmastoteot” eli toimia kiireellisesti ilmastonmuutosta ja sen vaikutuksia vastaan ^[↓]. Näin ollen varhaiskasvatuksen toimialan osallistuminen ilmastotoimiin sekä kuluttajana että ilmastokasvatuksen toteuttajana on perusteltua.

Miten puhua lapsille ilmastonmuutoksesta?

Ilmastokasvatuksen asiantuntijoiden näkemykset siitä, miten ilmastokasvatusta tulisi toteuttaa pienten lasten kohdalla vaihtelevat ja erityisesti varhaiskasvatuksen ilmastokasvatus hakee vielä suuntaansa. VASU 2018 ohjeistaa selkeästi kestävän elämäntavan välittämiseen, johon kuuluu myös ilmastonmuutoksen huomioiminen toiminnassa. Monia mietityttää, tuleeko ilmastonmuutoksesta tai muista ympäristökriiseistä puhua avoimesti vai mieluummin toteuttaa ilmastokasvatusta puhuen yleisemmällä tasolla kestävästä kehityksestä. Varhaiskasvatuksen henkilöstön on hyvä lähteä lapsiryhmän tarpeista, kysymyksistä ja kehitystasosta liikkeelle.

Elämme maailmassa, jossa ilmastonmuutos on läsnä mediassa, ihmisten puheissa ja tarpeessa muuttaa elämäntapaamme kestävämmäksi. Lapset näkevät, kuulevat ja huomaavat asioita, eikä heitä voi loputtomiin suojata maailmalta, jossa ekokriisit ovat osa todellisuuttamme. Viimeistään lasten kysyessä aikuisilta suoraan ilmastonmuutokseen liittyviä kysymyksiä, on aika keskustella yhdessä asiasta oikeilla sanoilla. Henkilöstöllä onkin tärkeä tehtävä antaa tilaa lasten kysymyksille ja keskustelulle sekä olla mukana pohtimassa yhdessä ratkaisuja ongelmiin myönteisessä hengessä ja toivon ilmapiiriä vaalien. Henkilöstön on hyvä pohtia myös omia ilmastotunteitaan ja huoliaan, jotta he pystyvät tukemaan lapsia asian käsittelyssä. Aikuisten on hyvä löytää itselleen luonteva ja turvallinen tapa puhua ilmastonmuutoksesta.

Ilmastokasvatus on arvokasvatusta

Ilmastonmuutos on eettinen, moraalinen ja arvoihin liittyvä ongelma. Ongelman keskeinen syy on se, että nyky-yhteiskunta on rakentunut kestämättömälle pohjalle. Ilmastonmuutos on syntynyt ihmisen toiminnan seurauksena, kun yhteiskunnat ovat alkaneet polttaa fossiilisia polttoaineita energian saamiseksi. Tarkoituksena ei ole ollut aiheuttaa ilmastokatastrofia, vaan ongelmat ovat syntyneet muiden tarkoitusperien sivutuotteena. Yhteiskunnallisen muutoksen mahdollistamiseksi tarvitsemme yhteistä arvopohjan päivitystä. Yhteiskuntamme perustukset tulisikin rakentaa uudelleen kestävälle pohjalle yhteiskunnan sopimien sopimusten (esim. YK:n ilmastosopimus) ja valtioiden sisäisten toimien (esim. ilmastolait) kautta. Ilmastokasvatuksella voidaan edistää yhteisöjen arvopohjan muutosta kestävämpään suuntaan. ^[↓]

Ilmastonmuutoskeskustelu on hyvin arvolatautunutta. Arvoristiriitoja aiheutuu erityisesti silloin, kun osa ihmisistä pyrkii toimimaan ilmastoystävällisesti ja kestävästi, kun taas osa pyrkii toimimaan nykyisen ympäristölle haitallisen ylikorostuneen kulutuskulttuurin mukaisesti. Globaalia epäoikeudenmukaisuutta aiheuttaa se, että vain pieni osa maapallon väestöstä on vastuussa suurimmasta osasta ilmastonmuutosta aiheuttavista kasvihuonekaasupäästöistä ^[↓]. Toisaalta myös ilmastonmuutoksen vaikutukset ja seuraukset jakautuvat epätasaisesti eri puolilla maapalloa, kuten myös ihmisten mahdollisuudet sopeutua muuttuneisiin olosuhteisiin. ^[↓]

Ilmastonmuutoksen ratkaisut ovat jo olemassa, mutta poliittinen tahtotila toteuttamiseen uupuu, mihin arvoristiriidatkin nivoutuvat. Onkin moraalinen ja eettinen kysymys, kenen pitää tehdä, kuka on vastuussa ja millä perustein? Ovatko vastuussa ne valtiot, jotka päästävät kasvihuonekaasuja ilmakehään eniten juuri nyt vai ne valtiot, jotka ovat päästäneet kasvihuonekaasuja eniten ilmakehään esiteollisesta ajasta lähtien? Ovatko vastuussa ne yritykset, jotka vastaavat suurimmasta osasta päästöjä tällä hetkellä vai ne yksilöt, joiden hiilijalanjälki on yksilötasolla kestämätön? Ilmastonmuutos on kuitenkin ongelmana yhteinen ja ongelman ratkaisut vaativat onnistuakseen meidän kaikkien yhteisiä toimia. ^[↓]

Ilmastokasvatuksella pyritään muuttamaan ihmisen käyttäytymistä ilmastovastuulliseen suuntaan arjen toiminnoissa, arvoissa ja asenteissa. Yksinkertaista reseptiä ilmastovastuullisen toiminnan aikaansaamiseksi ei ole olemassa, mutta ainakin sitä varten tarvitaan tietoja, taitoja sekä asiaan liittyvien tunteiden ja arvojen käsittelyä. Yksilön kestävän ja ilmastoystävällisen arvomaailman muodostumista voi helpoiten tukea antamalla malli ilmastovastuulliseen elämään jo varhain, jolloin vältytään poisoppimisen hankaluuksilta, joiden kanssa moni aikuinen tällä hetkellä taistelee. ^[↓]

Ilmastokasvatuksen polkupyörämalli ja apupyörämalli varhaiskasvatukseen

Ympäristökasvatuksen ja kestävän kehityksen kasvatuksen tavoitteista on laadittu erilaisia teorioita ja malleja. Nämä mallit eivät kuitenkaan sellaisenaan sovellu tai riitä ilmastokasvatukseen, sillä ne eivät korosta ja tuo riittävästi esiin ilmastokasvatuksen laaja-alaisuutta ja muita erityispiirteitä. Tolppanen, Aarnio-Linnanvuori, Cantell ja Lehtonen ovat luoneet kokonaisvaltaisen ilmastokasvatuksen mallin, jota kutsutaan myös polkupyörämalliksi. Polkupyörämallissa pyörät, tieto ja ajattelun taidot mahdollistavat liikkeen. Tiedon määrä ei ole kuitenkaan pääasia, vaan tietoa tulee käyttää analysoiden ja uutta ymmärrystä rakentaen. Pyörän rungon identiteetti, arvot ja maailmankuva luovat perustan ilmasto-oppimiselle. Opiskelijaa tulisi auttaa pohtimaan maailmankuvaansa ja yhteiskunnassa vallitsevia arvoja sekä auttaa häntä tarkastelemaan, ovatko nämä ristiriidassa ilmastonmuutoksen hillinnän ja sopeutumisen kanssa. Tiedot ja ajatteluntaidot saadaan käytäntöön toiminnan avulla, jota mallissa kuvaavat ketjut ja polkimet. Oppijoita tulisikin kannustaa ja ohjata toimintaan ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. Satula kuvaa opiskelijan motivaatiota ja osallisuutta. Yhteisöllisyys ja yhdessä toimiminen ovat tärkeitä tekijöitä ilmastotoimijuuden kehittymisen kannalta. Oppilaiden motivoinnin kannalta ilmastonmuutos ilmiönä tulisi tuoda esiin oppilaslähtöisesti, olennaista on korostaa myös vaikuttamismahdollisuuksiamme ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. Jarrut kuvaavat toiminnan esteitä, sillä on hyvä oppia myös ymmärtämään, mitkä tekijät estävät ihmisiä toimimasta ja jarruttavat muutosta. Polkupyörän lamppu kuvaa tunteita ja toivoa. Ilmastonmuutos herättää sekä oppijoissa että opettajissa monenlaisia tunteita, jotka vaikuttavat ilmastokasvatukseen. Ilmastokasvatuksessa olisi myös hyvä ylläpitää toivoa ja etsiä ratkaisuja ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. Viimeisenä ohjaustanko kuvaa suuntautumista tulevaisuuteen. Ilmastokasvatuksessa tulisi tarjota keinoja tarkastella tulevaisuutta kriittisesti, mutta myönteisessä valossa. Tulevaisuuden hahmottamisessa olisi tärkeä huomioida maailmanlaajuisesti kestävä tulevaisuus ja yksilöiden mahdollisuus vaikuttaa omilla valinnoillaan tulevaisuuden kulkuun. ^[↓]

Polkupyörämallista on myös luotu varhaiskasvatuksen erityispiirteitä huomioiva Varhaiskasvatuksen apupyörämalli ^[↓]. Apupyörämalli on kehitetty pro gradu -tutkielmassa, jossa tutkittiin varhaiskasvatuksen henkilöstön käsityksiä ilmastokasvatuksen erityispiirteistä varhaiskasvatuksessa. Tässä mallissa alkuperäiseen polkupyörämalliin on lisätty apupyörät, jotka symboloivat pienten lasten tarvitsemaa tukea ilmastokasvatuksessa. Toinen apupyörä on nimetty ”kasvattajan malliksi”. Vastaajien mukaan pienten lasten ilmastokasvatuksessa aikuisen mallin ja esimerkin merkitys on suuri. Aikuinen voi innostaa ja kannustaa lapsia ilmastovastuulliseen toimintaan, mutta toisaalta pahimmillaan välittää myös ilmastoa tuhoavaa elämäntapaa. Varhaiskasvatuksen henkilöstön olisikin hyvä tiedostaa oma roolinsa arvojen ja toimintatapojen välittäjänä. Toinen apupyörä on nimetty ”turvallisuudeksi”, sillä vastaajat kokivat, että pienten lasten ilmastokasvatuksessa keskeistä on turvallisuuden tunteen säilyttäminen. Lasten kanssa asioita käsitellään myönteisessä ja toiveikkaassa hengessä ja vältetään kaikkein ahdistavimpien uhkakuvien luomista. Toisaalta vastaajat kokivat silti, että vaikeistakin asioista ja tunteista tulee voida puhua, erityisesti aloitteiden tullessa lapsilta. Lapsia ei tule jättää käsittelemään yksin huoliaan.

Kuvio 1. Varhaiskasvatuksen apupyörämalli (Tolppasen ym., 2017 kokonaisvaltaisen ilmastokasvatuksen mallista muokannut Arokanto, 2020)

Ilmastokasvatuksen tavoitteet varhaiskasvatuksessa

Varhaiskasvatuksen ilmastokasvatus hakee Suomessa vasta suuntaansa, eikä aihetta ole juurikaan vielä tutkittu. Alla olevaan tietolaatikkoon on koottu varhaiskasvatuksen ilmastokasvatuksen tavoitteita. Tavoitteet on hyvä soveltaa lapsiryhmän ikään ja kehitystasoon sopivaksi. Tavoitteissa on huomioitu VASU 2018, Unescon ^[↓] Agenda 2030 tavoitteisiin liittyvät ilmastotoimien oppimistavoitteet, Tolppasen ja kumppaneiden polkupyörämalli ^[↓] sekä Arokannon ^[↓] varhaiskasvatuksen apupyörämalli. Tämän lisäksi tavoitteiden asettamisen tueksi on haastateltu Opetushallituksen asiantuntijoita.

Ilmastokasvatus menee tunteisiin

Ilmastonmuutos herättää ihmisissä paljon erilaisia tunteita ja sosiaalisia jännitteitä. Erilaiset tunteet on hyvä huomioida osana ilmastokasvatusta. Ilmastonmuutoksen herättämiä vaikeita tunteita on yleisesti ruvettu kutsumaan ilmastoahdistukseksi. Ilmastoahdistus on osa laajempaa ympäristöahdistuksen käsitettä, jossa vaikeat tunteet liittyvät nimenomaan ilmastonmuutokseen. Oireet voivat olla sekä psyykkisiä että fyysisiä. Ympäristöongelmien herättämiä tunteita ja oireita on havaittu olevan esimerkiksi stressi, suru, ahdistustilat, masentuneisuus ja unihäiriöt. Näitä oireita on havaittu erityisesti ympäristökatastrofien välittömässä yhteydessä olleiden ihmisten parissa. Samanlaisia oireita on kuitenkin havaittu myös tutkimuksissa, joissa ihmiset eivät ole itse kohdanneet vakavia fyysisiä ympäristöongelmia, vaan he ovat altistuneet ympäristötuhoille välillisesti esimerkiksi median ja opiskelun kautta. Pohjoismaissa ihmisten tuntemasta ilmastoahdistuksesta suurin osa on välillisesti koettua. ^[↓]

Sitran vuonna 2019 julkaiseman tutkimuksen mukaan 27 % suomalaisista kokee ahdistuksen tunteita ilmastonmuutosta kohtaan. Eniten ahdistusta kokivat nuoret, joista 38 % koki ilmastoahdistusta. ^[↓] Suomesta ei ole lasten osalta saatavilla tuoreita tutkimustuloksia ilmasto- tai ympäristöahdistuksen tunteiden kokemuksista ja kansainvälisestikin olisi tarve lisätutkimukselle ^[↓]. Vuonna 2020 tehdyssä pro gradu -tutkielmassa sivuttiin lasten ympäristötunteita osana varhaiskasvatuksen ilmastokasvatusta. Tässä tutkimuksessa varhaiskasvatuksen henkilöstö nosti esiin ympäristökysymysten näkyvän lasten puheissa ja leikeissä. Varhaiskasvatuksen henkilöstön mielestä varsinaisesta ympäristöahdistuksesta ei ollut kuitenkaan kyse, vaikka erilaisia tunteita esiintyykin suuttumuksesta suruun, huoleen, iloon ja voimaantumiseen. Lapset reagoivat lähiympäristössä havaitsemiinsa muutoksiin sekä median välittämään tietoon ympäristökriiseistä. Myös perheiden kulutusvalinnat ja niiden törmääminen ympäristön erilaisiin valintoihin herättivät keskustelua jo varhaiskasvatusikäisissä. ^[↓]

Ympäristökasvattajien keskuudessa ollaan eri mieltä ympäristöongelmien käsittelystä lasten kanssa. Ohjeistukset siitä, minkä ikäisille ja miten voidaan puhua ympäristötuhoista vaihtelevat. Ympäristöahdistusta tutkineen Panu Pihkalan mielipide asiaan on, että lapsia ei voi kovin pitkään suojella ympäristökriiseihin liittyvältä tiedolta. Ympäristöahdistuksen kokeminen on ihmisten keskuudessa usein piilevää, mutta laajaa ja lapset usein kuulevat ja ymmärtävät enemmän asioita kuin aikuiset arvaavat. Ympäristöongelmista keskustelun tulisi olla kuitenkin lapsilähtöistä. ^[↓]

Lapset ovat ihmisryhmänä erityisen haavoittuvaisia, sillä heidän psyykkinen valmiutensa tunteiden käsittelyyn on vielä vajavainen ^[↓]. Lasten kokemat traumaattiset kokemukset kuten ympäristötuhot ja niiden seuraukset voivat aiheuttaa lapsille erilaisia vaikeuksia kehityksessä. Nämä voivat näkyä oppimisvaikeuksina tai vaikeutena tunteiden ja käyttäytymisen säätelyssä. Toistuvat tai pitkäkestoiset traumaattiset kokemukset lapsuudessa voivat myös johtaa mielenterveyden ongelmiin myöhemmin elämässä. ^[↓] Tämä ei vielä kosketa juurikaan suomalaislapsia, mutta voi olla lähitulevaisuudessa Suomeen ilmastopakolaisina saapuneiden lasten kohdalla ongelmana.

Pihkalan kolmiportainen ilmasto- ja ympäristötunteiden kasvatusmalli

Kuvio 2. Ensimmäinen askel on tunteiden olemassaolon sanoittaminen ääneen, toinen askel keskustelumahdollisuuksien tarjoaminen ja kolmas askel kokonaisvaltaisempien käsittelymahdollisuuksien tarjoaminen

Ilmastokasvatuksessa olisi tärkeää oikeuttaa erilaisten tunteiden olemassaolo ja sanoittaa ne ääneen. Lapsia ei tulisi jättää yksin käsittelemään tunteitaan vaan heille tulisi tarjota turvallinen tila ja mahdollisuus keskustella ilmastonmuutoksen herättämistä tunteista. Aikuisen on hyvä käsitellä myös omia tunteitaan, jotta hän pystyy olemaan lasten tukena tunteiden käsittelyssä. Asiassa kannattaa edetä maltilla. Mikäli aikuinen kokee, että hänellä on valmiuksia, tunteita voidaan käsitellä myös syvällisemmällä tasolla. ^[↓]

Pihkalan korostamat asiat ilmastotunteiden käsittelyssä

1. Opetuksen lapsilähtöisyys, lähtökohtana on lasten oma tilanne. Aikuisen tehtävänä on kuulostella, mitä lapsi tuntee ja tietää jo asiasta.

2. Perusturvallisuuden tunteen säilyttäminen. Lapselle tulisi jäädä tunne, että aikuiset tukevat häntä ja vaikeatkin asiat voidaan kohdata yhdessä.

3. Aikuisen tarve reflektoida omia tunteitaan, jotta hän voi tukea lasta rakentavalla tavalla.

4. Liiallisen tietomäärän välttäminen. Tietoa tulee annostella lapsen ikätasoon sopivasti, etteivät lapset kuormitu tai ahdistu liikaa.

5. Voimaannuttava kaari kasvatustilanteissa. Ilmastonmuutoksesta puhuttaessa olisi pidettävä huoli, että tilanteissa olisi myös toivoa ylläpitäviä elvyttäviä elementtejä. ^[↓]

Ilmastotunteiden käsittelyyn löytyy myös tukimateriaalia opetusmateriaaleista.

Lapsetkin voivat tehdä ilmastotekoja

Merkittävimmät ilmastonmuutoksen hillintätoimet tehdään energiantuotannossa, teollisuudessa, liikenteessä, asumisessa ja maa- ja metsätaloudessa. Meidän tulisi siirtyä päästöttömiin ja uusiutuviin energianlähteisiin, parannettava energiatehokkuutta ja oltava avoin uusille tavoille tehdä asioita. Suurin vastuu on valtioilla, valtion sisäisillä instituutioilla sekä suuryrityksillä. Myös yksilön teoilla on kuitenkin merkitystä, koska valtiot, instituutiot ja yritykset rakentuvat yksilöistä. ^[↓]

Kasvatuksen ja koulutuksen ilmastopäästöt syntyvät erityisesti tilojen rakentamisesta ja ylläpidosta sekä matkoista yksikköihin. Näihin päästöihin varhaiskasvatuksen henkilöstön on vaikeampi vaikuttaa, mutta yksiköissä voidaan vähentää erityisesti energian kulutusta ja jätehuollon päästöjä. Ilmastokasvatuksen kautta voidaan vaikuttaa lasten ilmastomyönteisen asenteen kehittymiseen. ^[↓]

Vastuu nopeaan muutokseen on aikuisilla, mutta yksittäinen lapsi tai nuorikin voi vaikuttaa. Ensisijaisesti lapset voivat vaikuttaa omassa lähipiirissään, mutta halutessaan myös yhteiskunnallisesti. Tähän yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen voidaan myös kannustaa.

Lasten kanssa voidaan harjoitella erilaisia kestävään elämäntapaan liittyviä arjen ilmastoystävällisiä toimia. Tällaisia voi olla esimerkiksi ruokahävikin vähentäminen, kannustaminen pyörällä tai jalan kulkemiseen ja energian säästäminen. Lasten kanssa voidaan myös harjoitella kansalaisvaikuttamisen taitoja. Tällaiset taidot voivat olla yksinkertaisimmillaan keskustelutaitojen harjoittelua sekä empatian ja tunnetaitojen opettelua. Lasten kanssa voidaan myös pohdiskella, miten voimme vaikuttaa ympäröivään maailmaan ja yhteiskuntaan. Lapsille voidaan esitellä voimaannuttavia esimerkkejä, miten muut ihmiset ovat onnistuneet tekemään ilmastotekoja ja vaikuttamaan ympäristöönsä. Lasten kanssa voidaan myös harjoitella äänestämistä tai esimerkiksi järjestää pehmolelujen mielenosoitus lasten tärkeäksi kokemasta aiheesta. Joissakin päiväkodeissa lasten kanssa on myös osallistuttu oikeisiin ilmastomarsseihin. Monet varhaiskasvatuksen ammattilaiset kokevat varhaiskasvatusikäisten olevaan mielenosoituksiin vielä liian pieniä, sillä osa pienistä lapsista saattaa pelästyä mielenilmauksissa ilmaistuja ulkopuolisten tunteenpurkauksia. Osa kasvattajista myös kokee, että mielenosoituksiin osallistumisessa on riski, että toiminta ei ole kovin lapsilähtöistä, mikäli lapset eivät ymmärrä minkä asian puolesta marssivat tai ole itse valinneet osallistua toimintaan. ^[↓] Lasten kansalaisvaikuttamisen taidoissa kannattaakin lähteä lapsiryhmän kehitystasosta ja kiinnostuksen kohteista liikkeelle ja pohtia omassa varhaiskasvatusyksikössä pedagogisesti perusteltuja ja lapsille myönteisiä kokemuksia tarjoavia vaikuttamisen mahdollisuuksia.

Mitä taitoja ilmastonmuutokseen sopeutuminen vaatii lapsilta?

Tulevaisuus muuttuvassa ilmastossa on epävarmaa ja sen ennustamiseen on monenlaisia erilaisia skenaarioita. Epävarmaa on esimerkiksi se, miten yhteiskuntamme onnistuu hillitsemään ilmastonmuutosta, minkä verran lämpötila nousee ja mitä siitä seuraa. Nykyisten lasten keskeisiä haasteita onkin eläminen epävarman tulevaisuuden ja ekokriisin aikakaudella.

Australian psykologijärjestö ^[↓] antaa verkkosivuillaan neuvoja lasten tukemiseksi ympäristökriisien keskellä. Järjestön mukaan lapsille voidaan opettaa sopeutumistaitoja ja valmiuksia kohdata vaikeita ympäristöasioita. Tällaisia taitoja ovat erilaiset yksilölliset taidot, yhteistyö- sekä kansalaistaidot. Yksilöllisiä taitoja ovat esimerkiksi tunne- ja itsesäätelytaidot. Lapsia voidaan opettaa rauhoittamaan huolestuneena mieltään ja keskittymään asioiden hyviin puoliin. Ilmastohuolien kohdalla ajatuksia voidaan johdatella siihen, mitä voimme tehdä ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi ja mitkä asiat ovat huolestuttavassakin tilanteessa hyvin. Lapsille tulisi myös opettaa kykyä joustaa, taitoja palautua kuormittavista tilanteista ja valmiuksia uusiin asioihin sopeutumiseen. Lapsille tulisi myös välittää arjen päivittäisissä tilanteissa eettisiä arvoja ja oikeudenmukaisuutta. Aikuiset ovat näiden taitojen opettamisessa lapsille roolimalleja. Yhteistyötaitoja ovat erilaiset sosiaaliset vuorovaikutustaidot, vuoron odottaminen, ryhmätyötaidot ja neuvottelutaidot ristiriitatilanteissa. Myös lasten ystävyyssuhteisiin ja osallisuuteen ryhmässä olisi hyvä panostaa luoden samalla itse vahvaa ja läsnäolevaa suhdetta kasvattajana lapsiin. Lasten kanssa voidaan osallistua erilaisiin lähiyhteisön tapahtumiin, auttaa jonkin yhteisön jäseniä tai tehdä vapaaehtoistyötä yhteisön hyväksi. Lasten kanssa voidaan myös harjoitella aktiivisen kansalaisen taitoja esimerkiksi kirjoittamalla yhdessä kirjeitä päättäjille tai mediaan. ^[↓]

Australian psykologijärjestön korostamat tunne- ja vuorovaikutustaidot ovat esillä myös Varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa 2018. Sen mukaan: ”Henkilöstöllä on keskeinen rooli lasten sosiaalisten ja emotionaalisten taitojen harjoittelun ja kehittymisen tukemisessa” ^[↓]. Varhaiskasvatuksessa opetellaankin joka päivä taitoja, jotka tukevat yhteiskunnan jäseneksi kasvamiseen sekä auttavat sopeutumaan ilmastonmuutokseen ja epävarmaan tulevaisuuteen.

Koko työyhteisö mukaan ilmastokasvatukseen

Ilmastokasvatuksen tulisi osana kestävän kehityksen kasvatusta ja ympäristökasvatusta läpäistä koko toimintakulttuuri varhaiskasvatuksessa. Olisi tärkeää, että koko työyhteisö olisi mukana edistämässä kestävää ja ilmastoystävällistä arkea ja kasvatusta. Nykyinen yhteiskuntamme perustuu ylikulutukseen ja muutos kohti ilmastoystävällistä toimintakulttuuria ei käy hetkessä. Esimiehet ovat tärkeässä roolissa toimintakulttuurin luojina, suunnannäyttäjinä ja pedagogisina johtajina, mutta muutos voi lähteä myös yksittäisestä työntekijästä. Työntekijän kannattaa kuitenkin aina lähestyä myös esimiestä, mikäli ilmastokasvatusta ei varhaiskasvatusyksikössä vielä huomioida tarpeeksi.

Työntekijä voi pitää ilmastoasioita esillä päiväkodin yhteisissä palavereissa ja keskusteluissa sekä vinkata esimerkiksi tästä oppaasta ja muista ilmastokasvatuksen materiaaleista kollegoilleen. Ilmastoasioita työyhteisössä käsiteltäessä on hyvä huomioida kollegoiden erilaisten tunteiden ja asenteiden vaikutus. Osaamista voidaan myös jakaa työyhteisössä eri työntekijöiden vahvuuksien mukaan tai toivoa esimieheltä täydennyskoulutusta ilmastokasvatuksen aiheisiin.

Kestävän toimintakulttuurin luominen yksikköön vaatii esimieheltä ja varhaiskasvatuksen henkilöstöltä yhteistyötä siivous-, ruoka- ja huoltopalveluiden kanssa. Kaikille yksiköissä työskenteleville on hyvä osoittaa oma tehtävänsä ja vastuualueensa kestävän kehityksen työssä.

Myös lasten huoltajille on tärkeä avata varhaiskasvatuksessa toteutettua kestävän kehityksen toimintaa ja ilmastokasvatusta. Perheet olisi hyvä osallistaa mukaan kestävän kehityksen suunnitteluun ja toimintaan sekä kannustaa heitä kestävään elämäntapaan myös omassa arjessaan.

Varhaiskasvatuksen kestävän kehityksen kasvatukseen sekä ilmastokasvatukseen on olemassa myös erilaista tukimateriaalia. Myös erilaisten ympäristöjärjestelmien noudattaminen voi tuoda raamia päiväkodin kestävän kehityksen työhön. Varhaiskasvatukseen sopivia ympäristöohjelmia tarjoavat esimerkiksi Keke päiväkodissa -kestävän kehityksen opas sekä Vihreä Lippu -kestävän kehityksen ohjelma.

Esimerkkejä päiväkotien ilmastoteoista

Päiväkoti Onnenkenkä

Orimattilalaisen Onnenkengän ilmastoteko liittyi ruokahävikin vähentämiseen. Kuvassa näkyy annoskokomallit, joista lapset saavat valita ruoka-annoksensa koon nälän mukaan. Suurin annos on Nalle Puhin karhun annos, keskikokoinen on Kanin annos ja pieni on Nasu-possun pikku annos. Annoskokojen valinnan myötä lapsissa on herätelty ajatusta siitä, että ruoka ei kuulu roskikseen, vaan lapset opettelevat tunnistamaan pikkuhiljaa oman nälän kokoa. Varsinkin isommat lapset ovat ottaneet tämän asian hyvin haltuun.

Ruokajäte jatkaa matkaa päiväkodin pihalla olevaan kompostiin, ja kompostista saatua multaa käytetään pihan istutuksiin.

Ruokahävikin vähentäminen oli myös osana päiväkodin Vihreä lippu -hanketta. FEE Suomi myönsi päiväkodille Vihreä lippu -sertifikaatin toukokuussa 2021.

Touhula Murto

Touhula Murrossa, Tyrnävällä osallistuttiin koko päiväkodin voimin Suomen metsäyhdistyksen "Minun puuni" -kampanjaan. Kaikki lapset (1-6 v.) kylvivät männyntaimia ja saivat ne loppukeväästä koteihin jatkamaan kasvamista. Perheet saivat mukana ohjeet taimien istuttamiseen. Tässä projektissa osallistettiin myös perheet mukaan ilmastotekoon. Palaute oli pelkästään positiivista.

Simpukan päiväkoti

Simpukan päiväkodissa, Vantaalla rakennettiin päiväkodin seinälle yhdessä Ilmastotoivon puu. Puun lehdet leikattiin kierrätyspaperista, ja ne maalattiin eri väreillä edustamaan eri ilmastotekoja: energiansäästö oranssiksi, ruokailu ruskeaksi, kierrätys punaiseksi ja liikkuminen vihreäksi. Keltaiseen lehteen sai keksiä oman teeman ilmastoteon. Kun teko oli tehty, lapsiryhmät kiinnittivät lehdet puuhun. Puu jäi päiväkodin seinälle kannustamaan ilmastotekoihin jatkossakin. Päiväkoti voitti ilmastotoivon puulla Vantaan Ekoteko kilpailun.

Iin kunta

Iissä varhaiskasvatusyksiköille palautetaan 50/50-toiminnan mukaisesti 50 % energian kulutuksessa säästyneistä euroista. Menetelmän avulla pyritään säästämään rakennuksissa käytettävää energiaa ja myös saavuttamaan taloudellisia säästöjä. Toimintaan satsaaminen on sekä varhaiskasvatusyksiköille että kunnalle taloudellisesti kannattavaa. Lapset päättävät sen, miten yksikölle palautettavat eurot käytetään. Rahalla on mahdollista myös tukea kestävän kehityksen toimintaa esimerkiksi järjestämällä tutustumiskäynti tai tapahtuma.

Iin kunnan koulujen kestävän kehityksen työ perustuu Kestävän kehityksen ohjelma Agenda 2030 tavoitteisiin, Iin kuntastrategiaan, talousarvioon, opetussuunnitelmiin ja työsuunnitelmiin. Iin varhaiskasvatuksessa pyritään muuttamaan näiden asiakirjojen tavoitteet konkreettiseksi ja käytännönläheiseksi toiminnaksi.

Johdon tuki, kannustus ja sitoutuminen ovat olleet toiminnan onnistumisen pohja. Kestävään kehitykseen liittyviä asioita on pyritty nostamaan esille kokouksissa säännöllisesti, jotta kaikki tietävät työn etenemisestä. Varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden kestävän elämäntavan velvoitteet arjessa ja toimintakulttuurissa ovat olennaisia työhön sitoutumisen kannalta. Lasten osallisuus ja heidän aktiivisuutensa mahdollistaminen ovat toiminnan keskiössä. Kaikkien varhaiskasvatusyksikön eri tehtävissä työskentelevien ja tiloja käyttävien (siivoojat, keittäjät, kiinteistöhuolto) kanssa tehtävä yhteistyö vaikuttaa työn etenemiseen ja vaikuttavuuteen.

Linkkejä

• Ilmari-hanke: www.nuortenakatemia.fi/hankkeet/ilmari-ilmastonmuutostoiminta-2003-2015/

• Keke päiväkodissa -kestävän kehityksen opas

• Opetushallituksen laatima Opas oppimisen, toimintakulttuurin ja arkikäytäntöjen kehittämiseen kasvatuksen ja koulutuksen maailmassa

• Unesco. (2017). Education for sustainable development goals: Learning objectives

• Vihreä Lippu -kestävän kehityksen ohjelma

---

Lähteet

---

1. Ympäristöministeriö. (n.d.). Mitä on kestävä kehitys?. ↩︎

2. Wolff, L.-A. (2004). Ympäristökasvatus ja kestävä kehitys: 1960-luvulta nykypäivään. Teoksessa H. Cantell (toim.), Ympäristökasvatuksen käsikirja (s. 18–29). Jyväskylä: PS-kustannus. ↩︎

3. Nikodin, J., Kokkonen, A. & Viberg, K. (2013). Yhteinen käsitys. Kestävän kehityksen kasvatuksen ja koulutuksen sanasto ja käytännöt. Pääkaupunkiseudun Kierrätyskeskus. ↩︎ ↩︎

4. Cantell, H., Aarnio-Linnanvuori, E. & Tani, S. (2020). Ympäristökasvatus, kestävän tulevaisuuden käsikirja. Jyväskylä: PS-kustannus. ↩︎ ↩︎ ↩︎

5. Suomen YK-liitto. (n.d.). Kestävän kehityksen tavoitteet. ↩︎ ↩︎

6. VASU. (2018). Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2018. Helsinki: Opetushallitus. ↩︎ ↩︎ ↩︎ ↩︎ ↩︎ ↩︎ ↩︎ ↩︎

7. Unesco. (2017). Education for sustainable development goals: Learning objectives. ↩︎ ↩︎ ↩︎

8. Ratinen, I., Kinni, A., Muotka, A. & Sarivaara, E. (2019). Kohti ratkaisukeskeistä ilmastokasvatusta. Suomen ilmastopaneeli. Raportti 9/2019. ↩︎

9. Tolppanen, S., Aarnio-Linnanvuori, E., Cantell, H. & Lehtonen, A. (2017). Pirullisen ongelman äärellä -Kokonaisvaltaisen ilmastokasvatuksen malli. Kasvatus, 48(5), 456–468. ↩︎ ↩︎ ↩︎

10. POPS. (2014). Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014. Helsinki: Opetushallitus. ↩︎

11. Valtioneuvosto. (2019). Osallistava ja osaava Suomi – sosiaalisesti, taloudellisesti ja ekologisesti kestävä yhteiskunta. Pääministeri Sanna Marinin hallituksen ohjelma 10.12.2019. Helsinki: Valtioneuvosto. ↩︎

12. Finlex. (2015). Ilmastolaki. ↩︎

13. Kinni, A. & Muotka, A. (2019). Luokanopen ilmasto-opas. ↩︎ ↩︎ ↩︎ ↩︎ ↩︎

14. Laakso, T. (2015). Maailman rikkain kymmenys tuottaa puolet hiilipäästöistä. Maailma.net 3.12.2015. Luettu 23.6.2021. ↩︎

15. Arokanto, C. (2020). Ilmastokasvatus varhaiskasvatuksessa. Kasvatustieteiden pro gradu -tutkielma. Helsingin yliopisto. ↩︎ ↩︎ ↩︎ ↩︎

16. Pihkala, P. (2018). Johdatus ympäristöahdistukseen. Ympäristöongelmien psyykkiset vaikutukset. Tieteessä tapahtuu, 36(6), 31–38. ↩︎

17. Sitra. (2019). Kestävät elämäntavat auttavat ilmastoahdistukseen. ↩︎

18. Pihkala, P. (2019). Ilmastokasvatus ja tunteet (e-kirja). ↩︎ ↩︎ ↩︎

19. Pihkala, P. (2017a). Päin helvettiä? Ympäristöahdistus ja toivo. Helsinki: Kirjapaja. ↩︎

20. Pihkala, P. (2020). Kurssilla: Ympäristöahdistus: tieteiden välisiä näkökulmia. Luento 5. Psykologinen tutkimus ympäristöahdistuksesta. Helsingin yliopistossa 11.2.2020. ↩︎

21. Burke, S., Sanson, A. & Van Hoorn, J. (2018). The psychological effects of climate change on children. Current Psychiatry Reports, 20(5), 1–8. ↩︎

22. Ilmasto-opas. (n.d.e). Opetustoimi – Hillintä. SYKE, Aalto-yliopisto ja Ilmatieteenlaitos. ↩︎

23. Australian Psychological Society. (n.d.). Talking with children about the environment. ↩︎ ↩︎